Nuorsuomalaiset journalistit vierailivat Kiovassa

Ukraina murentaa sananvapautta

“Kansalaiset eivät pidä vallasta, mistä tahansa vallasta”, painottaa politiikkaa tutkivan Razumkov-keskuksen johtaja Jurij Jakumenko Kiovasta. Siksi Ukrainassa päättäjiä on aina käsitelty pilkan ja satiirin keinoin. Niinpä kun Viktor Janukovitsh oli noussut helmikuussa 2010 presidentiksi, pilapiirtäjä kuvasi hänet ajamassa Dmitri Medvedevin kanssa katujyrällä yli Ukrainan. Teksti julisti: “Tietä voittajille.” Se oli kirjoitettu valkovenäjäksi.

Presidentti Janukovitsh torjuu kaiken arvostelun loukkaavana, sillä hän tulkitsee Kansan ammentaneen rohkeutta oranssin vallankumouksen aikaisesta kritiikistä ja päättelee satiirin vain heikentäneen edellistä presidenttiä Viktor Justshenkoa, arvioi Telekritikan päätoimittaja Natalia Ligashova.

Journalistit, jotka edustavat etenkin sähköisiä medioita, ovat käyneet vastahyökkäykseen. “Toimittajat aloittivat keväällä kampanjan hiipivää sensuuria vastaan. Mukana on satoja toimittajia”, Ligashova kertoo. Hänen mukaansa viranomaiset ovat yrittäneet arvostella liikettä opposition maksamaksi, koska kampanjaa ei voi lopettaa kuten järjestöä. “Uutisten sananvapautta ahdistetaan pikkuhiljaa”, Ligashova kuvaa. Konkreettisia näyttöjä on vaikea antaa, mutta oppositiokanavat ovat menettäneet lisenssejä. Ainakin kolme presidenttiä tukevaa parlamentaarikkoa omistaa suoraan tai epäsuorasti tv-kanavan ja turvallisuuspalvelun johtaja kymmenkunta.

Suuri osa kansasta saa kaiken tietonsa televisiosta. Ligashovan mukaan ukrainalaiset olisivatkin innokkaita katsomaan suoria lähetyksiä, sillä poliittisissa keskustelussa tieto välittyy suodattamattomana. Nyt keskustelujen sijaan tarjoillaan tuntitolkulla viihdettä. Edes historiaa, kuten Stalinin 1930-luvulla aiheuttamaa, miljoonia tappanutta keinotekoista nälänhätää, ei saisi käsitellä, Ligashova valittaa. “Painostus tulee pikkuhiljaa, ei anneta mahdollisuuksia työskennellä.”

Ukrainalaiset ovat eläneet niin puolalaisten kuin venäläistenkin alla. Katariina Suuri harkitsi Kiovasta jopa Venäjän pääkaupunkia, kunnes telegraafilaitos ratkaisi kommunikointipulmat, kertoo Suomen Ukrainan-suurlähettiläs Christer Michelsson. Neuvostoliiton aikana taas mustan mullan ja runsaiden raaka-ainevarantojen Ukraina tuotti lähes puolet mahtivaltion viljelytuotteista sekä leijonanosan raakaraudasta ja terästuotteista. Arvostusta on siis piisannut, mutta myös hyväksikäyttäjiä. Gogolin Reviisori-näytelmäkin kuvaa alunperin Ukrainan oloja.

Ukraina voisi olla rikas maa. Ruokaakin se pystyisi tuottamaan kuusinkertaiselle väestömäärälle. Michelsson suhteuttaa. Korruptio istuu kuitenkin syvällä, samoin tehoton verotus. Erityisen korruptoituneena pidetään poliisia ja oikeuslaitosta. Räikeä eriarvoisuus ja talous, joka romahti 2009 peräti 15 prosenttia, ovat ajaneet miljoonia hakemaan onneaan muualta, kuten Kanadasta. Nykyään ukrainalaisia on kotimaassa ehkä 45 miljoonaa. Heistä viisi miljoonaa asuu Kiovassa.

On vaikea tietää, minne Ukraina on menossa. Ehkä tilannetta kuvaa Suomen Ukrainan suurlähetystön karu sisäänkäynti. 30 nuorsuomalaisen Kiovan matkaajan marraskuista vierailua seurasi alaeteisen kynnyksellä ikivanhalta vaikuttava vanhus. Ikkunalliseen portinvartijankoppiin mahtui juuri sänky ja pöytä. Ahdinkoa hallitseva mummeli huiveineen piirtyi mieleen, sen sijaan hoitamaton portaikko olisi jo unohtunut avarassa residenssissä elsassilaisviinin ja voileipästen ääressä, ellei suurlähettiläs Michelssonia sisäänkäynti selvästi harmittaisi. Hän selittää, ettei kukaan vastaa talossa yhteistiloista. Ukrainalaiset eivät vielä ymmärrä, että itsenäisyys merkitsee myös vastuunkantoa yhteisestä hyvästä.

Juhani Aho -näyttely Päivälehden museossa

Kuka jäseneksi?

Galleria